Mitä tajunnan laajeneminen edellyttää?

Mitä tajunnan laajeneminen edellyttää?

(Artikkeli on julkaisru Ruusuristi-lehdessä no 3 vuonna 2024 viimeistä kappaletta lukuunotamatta.)

Vastaus kysymykseen riippuu siitä, mitä tajunnan laajentumisella tarkoitetaan. Minulle tajunta on käsite sinänsä, jolla ei ole dimensioita kuten suppea, laaja, syvä tai pinnallinen, voimakas tai heikko. Tajunta on subjekti, joka sinänsä ei muutu. Tajunnan kohteet ovat ne, jotka muuttuvat. Vaikka tajunta ja tietoisuus ovat synonyymejä, tieteellisessä (paitsi lääketieteellisessä tajunnan tasoon liittyvissä) ja filosofisessa yhteydessä pyrin käyttämään tietoisuus-termiä. Tietoisuuden vastakohta on tiedostamaton (alitajuinen). Tajuton on tajuisen vastakohtana. Lääketieteessä tajunnan tason määrittelyssä käytetään Glasgown coma scalea.

Jos tajunnan laajenemisella tarkoitetaan tietosisällön kasvua, silloin laajeneminen saavutetaan opiskelulla ja oppimisella. Tällöin pelkkä aineiston lukeminen ei pitkälle vie vaan tarvitaan opiskelutaitoja, kykyä yhdistellä, logiikan opiskelua, pitkäaikaisen ja lyhytaikaisen muistin vahvistamista, kykyä vaihtaa katsantokantoja, avoimuutta, mutta myös sitkeyttä keskittyä valittuun tehtävään, kykyä vaihtaa tehtäviä, jne.

Jos taas tajunnan laajentumisella tarkoitetaan emotionaalista tajunnan sisältöä (ekstaasi, ks. Pekka Ervast: Jälleensyntymisen mysteereitä, luku II Kuka jälleensyntyy?), tällöin laajentumisen edellytyksille on tarjolla useita vaihtoehtoja: meditaatio, uskonnolliset ja luovat harrastukset, seksuaalinen kliimaksi, musiikki, fyysiset aktiviteetit, esteettiset kokemukset, tanssi, psykoaktiiviset lääkkeet, viihdekäyttöaineet ja uskonnollisissa menoissa käytetyt psykoaktiiviset aineet. Tietynlaisessa epilepsiamuodossa ilmenee ekstaattisia tuntemuksia. (Ks. esim. Dostojevskin romaani Idiootti). Päämäärien saavuttaminen ja intuitiotapahtumat kohottavat mieltä ja parhaassa tapauksessa saavat aikaan pidempiaikaisen flown niin kuin Mihaily Csikszentmihailyi sanoisi. (Csikszentmihailyi markkinoi laajemmin julkisuuteen vanhan asian – euthymia – uudessa muodossa eli flowna länsimaisin yksilökeskeisin menestystarinoin maustettuna).

Ruusuristiläisessä viitekehyksessä kohonneen mielialan saavuttamisen keinovalinta rajoittuu eettisesti hyväksyttäviin vaihtoehtoihin, joista meditaatio on keskeinen, uskonnollisia harjoituksia unohtamatta. Mielentyhjennysmeditaatiossa pyritään pinnistämättä pysymään tietoisuuden kohteista vapaassa kaivalya-tilassa (riippumattomuuden tila). Luonto kammoaa tyhjyyttä ja niinpä tietoisuuteen pyrkii tuon tuostakin uusia sisältöjä. Aivot ovat aktiiviset koko elämän ajan ja näin ei ole ilme, että aivoaktiivisuuden subjektiiviset vastaavuudet pyrkivät tietoisuuteen. Tieteellisestä paradigmasta poiketen ruusuristiläisen käsityksen mukaan voimme olla tietoisia fyysisistä aivoista riippumatta. Tämän tulkintapohjan mukaan voimme tässä tilassa poistua ruumiistamme ja liikkua ja tutkia yliaineellisia tasoja. Näillä tasoilla esitetään olevan myös pyhät ihmiset ja pyhäin yhteisöt. Näissä maailmoissa voimme oppia teosofiassa esitettyjä käsitteitä. Omalta osaltani täytyy myöntää, etten ole tällaista maailmaa löytänyt.

Ekstaattisen, haltioituneen tilan saavuttaminen ja ylläpitäminen voi olla arvokasta sinänsä. Elämä tuntuu paremmalta ja tarkoitukselliselta myös huipputilan loppumisen jälkeenkin.Meditoinnin päämääränä (ainakin minun mielestäni) ei tule olla ekstaasin saavuttaminen vaan mielen rauhoittaminen, henkisen selkeyden ja tasapainon tavoittelu ja uuden tiedon saaminen ja tiedon merkityksen arviointi. Meditaatioon liittyvä tunnetila saattaa tällöin olla varsin laimea. Jos haetaan intensiivistä tunnetta, tällöin tietoisuus vinoutuu tähän määrättyyn suuntaan. Mahdollinen, ilman tahdonponnistusta, ilmenevä intensiivinen tunnetila tuleekin tavallaan ”taivaan lahjana”, joka voidaan tulkita teosofian korkeamman minän tietoisuuteen yhtymisenä eli korkeampi minä paljastaa itsensä. Haltioitumistilan saavuttamisen edellytyksenä on ensisijaisesti korkean etiikan sementoituminen meditoijan eetteriin, siis tapoihin ja tottumuksiin. Muussa tapauksessa meditaatiosta voi seurata mielenterveysongelmia. Ja tietenkin tarvitaan pragmaattista, tervettä maalaisjärkeä kokemuksien analysoimiseksi ja arvioimiseksi. Minusta Ervast tekee oikein, kun varoittaa pyrkimyksestä hankkia henkisiä ”kykyjä”. Tärkeintä on elää omaa elämäänsä omalla paikallaan pyrkien eettisesti hyväksyttävään, mahdollisesti jopa eettisesti kunnianhimoiseen toimintaan.

Ekstaasisanan etymologia juurtaa antiikin kreikan termiin ἔκστασις (ekstasis). Ek tarkoittaa pois ja stasis tilaa, paikkaa, seisomista. Eksistentialismissa ekstaasi tarkoittaa omasta itsestä poisolemista, siis oman itsen rajojen hämärtymistä, jopa kokonaan häviämistä. Minusta tämä määritelmä on osuva ja ymmärrän ja käytän sanaa ekstaasi tässä merkityksessä. Ekstaasia kuvataan myös lisääntyneen itsetietoisuuden ja selkeyden tilana, autuutena ja täydellisenä fyysisen hyvinvoinnin tilana, mystisenä kokemuksena. Tässä muuntuneessa tietoisuudentilassa ihminen kokee olevansa ykseyden tilassa, tiedon juurilla, epäilyksettömässä, varmassa totuuden tiedossa, jossa diskursiivinen, erittelevä järki on toissijaista. Keskeistä huippukokemuksessa on selkeys ja varmuus, itsestäänselvyys elämän keskeisestä, kokonaisvaltaisesta ymmärtämisestä ja merkityksestä, elämän ja maailman syvimmistä totuuksista tai syvimmästä totuudesta. Kehon sisäiset ja ulkoiset aistinkokemukset voivat voimistua ja selkeytyä. Voidaan kokea ajattomuutta, iäisyyttä. Kokemus voi olla maailmankatsomusta muuttava.

Kullakin meistä on oma käsityksensä ja kokemuksensa huippukokemustiloista, joista parhaita moni nimittää ekstaattisiksi. Omalta kohdaltani eräs kokemus on värittänyt lähtemättömästi tapaani olla maailmassa, kokea merkitystä ja herättänyt voittamatonta paloa ymmärtää elämän salattu merkitys. Minun on täytynyt olla silloin korkeintaan muutaman vuoden ikäinen, sillä kedon kastikkaiden röyhyt ja timotein tähkät huojuivat vienosti pääni yläpuolella. Oli aurinkoinen, kirkas ja kuuma kesäpäivä. Puna- ja valkoapilat tuoksuivat voimakkaasti. Meriläiset pörisivät ja heinäsirkka siritti. Lämpö hyväili ihoani. Ja mikä oli se tunnelma! Aivan äkisti, täysin yllättäen koin kaiken tämän haltioituneena, ihastuneena, onnellisena ja kristallin kirkkaana. Mikä tai mitä tämä ihmeellinen maailma on? Sen halusin palavasti tietää. Tunne oli niin merkityksellinen, että tämän mysteerin selvittämisen palo ei ole sammunut koko elämäni aikana. Kokemus oli elämääni oleellisesti muokkaava. Kokemuksen syvästä merkityksestä olen ollut aktiivisimman elämänkaareni aikana vaitonainen. Pelkät sanat eivät voi kuvata todellista kokemusta. Kokemuksen sanoittaminen ja emotionaalinen merkittävyys näyttävät olevan, yllättävää kyllä, toistensa poissulkevia. Tai tarkemmin ilmaistuna, kun sanoittaminen tarkentuu, niin emootiolataus vaimentuu. Ilmiö on analoginen aalto-hiukkasdualismille ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatteelle: mitä tarkemmin määrität toista, sitä epätarkemmaksi toinen muuttuu. Kuitenkin itse ilmiön todellisuus säilyy ilmaisutavan luonteesta riippumatta. Kokemus on painunut lähtemättömästi mieleeni ja on palautunut tietoisuuteeni tuon tuostakin. Vastaavaa kokenut voinee ymmärtää mistä kirjoitan.

------

Tässä vielä pari tutkimusta ekstaasin ja ilon hermostollisista yhteyksistä:

1) Aivosaarekkeen etuosan tehostuneella tai patologisella toiminnalla näyttäisi olevan yhteys ekstaattisiin kokemuksiin. Asiaa on tutkittu joissakin epilepsiatapauksissa (https://direct.mit.edu/jocn/article/35/9/1372/116669/Ecstatic-or-Mystical-Experience-through-Epilepsy ). Ekstaattinen tila voidaan indusoida määrättyjä aivosaarekkeiden alueita sähköisesti stimuloimalla. Sähköstimulaatiolla haetaan lääkkeisiin reagoimattomien epilepsiapotilaiden epilepsiafokusta kirurgista hoitoa varten. 2) Aivojen hapenkäyttöön (fMRI) ja sähkökemiallisten vaihteluiden intensiteettiin ja aluejakaumaan (EEG) voidaan vaikuttaa iloon ja onneen tähtäävällä meditaatiolla ainakin yksittäistapauksen perusteella (https://www.hindawi.com/journals/np/2013/653572/ ).